Olet täällä

Serlachius-museon uusi paviljonki avaa tietä puun käytölle museorakentamisessa

Serlachius-säätiön Mäntässä sijaitsevan Gösta- museon lähes kuuden tuhannen neliömetrin puurakenteinen laajennus on valmistunut ja avattu yleisölle. Vanhan Joenniemen kartanon kylkeen nousseen puisen 135 metriä pitkän paviljongin rakenteet ovat liimapuuta ja verhoilu pintakäsiteltyä pystylaudoitusta.

Taidesäätiön hallituksen puheenjohtaja Henrik de la Chapelle pitää puun valintaa rakennusmateriaaliksi luonnollisena valintana. - Kun ajatellaan yrityksen ja paikkakunnan historiaa, moderni puurakennus sopii juuri tänne. Lopputulos on täydellinen, puinen paviljonki on vuorovaikutuksessa talon, ympäristön ja luonnon kanssa. Paviljonki ei ole vain rakennus, vaan osa näyttelykokemusta, tulkitsee de la Chapelle.

4500 neliömetrin suuruisen paviljongin toteutus perustuu espanjalaisen MX_SI- toimiston suunnitelmaan. Hankkeen jatkosuunnittelusta vastasi suomalainen yhteistyökumppani arkkitehti Pekka Pakkanen ja Huttunen-Lipasti-Pakkanen arkkitehtitoimisto.

Espanjalaisen toimiston arkkitehteinä olivat Hector Mendoza, Boris Bezan ja Mara Partida. - Olimme yllättyneitä kun tulimme valituksi, koska olimme erikoistuneet enemmän betonia ja terästä käyttävään kaupunkirakentamiseen, sanoo Mendoza. Puun käyttö tuli kilpailun ehdoista ja ymmärsimme sen paikallisena materiaalina sopivan tänne puunjalostuspaikkakunnalle.   

- Hanke oli meille oppimisprosessi tekniikasta, miten rakennetaan puusta massiivinen rakennus ja kyetään suojaamaan taideteoksia haastavassa ilmastossa, kuvailee Mendoza. Mutta lopputulos on kauniimpi kuin piirustuspöydällä uskoimme. Tavoittelimme vuorovaikutusta vanhaan kartanoon ja tähän maisemaan.

Paviljongin runko liimapuutekniikalla

Arkkitehti Hector Mendozalle puun käyttö rakentamisessa ja varsinkin liimapuutekniikka oli uusi kokemus. - Suunnitteluvaiheessa monet urakoitsijat kyseenalaistivatkin puun käytön, koska teimme museota. Useimmiten liimapuuta on totuttu käyttämään teollisuus- tai urheilukäyttöön tarkoitetuissa tiloissa, mutta me halusimme käyttää sitä museossa. Koko rakennuksen konsepti lepää liimapuurakenteen varassa. 24 metrin jännevälin rakentaminen puulla oli todellakin hyvin mielenkiintoista ja tarjosi meille paljon avointa arkkitehtonista tilaa käyttöön.

Rakennuksessa on 101 liimapuukehää, joista osa on näkyvissä ja osa rakenteissa piilossa. Liimapuurakenteet kantavat rakennusta, luovat tilaa ja antavat sille sen ominaisluonteen.  Välipohjat ovat betonista ja ne on liitetty puiseen tukirankaan.

- Käsittelimme puun valkoisella sävytyskerroksella, joten se ei ole puhtaan kuusipuun värinen. Ohuen maalikerroksen läpi kuultavat vielä puun syyt, mutta valkoinen maali sopii paremmin museon valkoisten seinien ja mustan lattian kanssa.

Mendoza sanoo yllättyneensä puun käytön monista mahdollisuuksista rakentamisessa.  - Käytimme puuta myös julkisivun tekoon. Kun puun piti kuitenkin näkyä ulkona rakennuksen ilmeessä,  laitoimme puuelementtejä toistamaan sisäpuolen struktuuria. Julkisivussa on kierteisiä kuusilautoja 1,3 metrin välein. Kaiken tämän toteuttamista helpotti rakennesuunnittelussa käytetty 3D - tekniikka, jonka ansiosta pääsemme millimetrin tarkkaan toteutukseen puurakentamisessa, kertoo Mendoza.

Uudet materiaalit tulevat rakentamiseen

Tulevaisuuden rakentamiseen kuuluvat Mendozan mielestä energiatehokkaat ja energiaa säästävät ratkaisut. -  Puu johtaa tätä kilpailua. Kestävän ja ekologisen rakentamisen ratkaisuissa kannattaa tutkia myös satoja vuosia käytössä olleita materiaaleja ja rakennustekniikoita. Ei ole tarvetta muuttaa olemassa olevia rakennustapoja täysin, vaan meidän pitää analysoida, mitä osia voimme käyttää modernista rakennustekniikasta ja vanhoista rakennustekniikoista luodaksemme parhaan mahdollisen ratkaisun.

Mendoza muistuttaa kehittämisen alla olevista uusista materiaaleista, jotka korvaavat ennen käytettyjä materiaaleja. - Olen nähnyt joitakin prototyyppejä kierrätysmateriaaleista rakennetuista rakennuksista.  Rakennusjätettä ei enää tule uuden teknologian myötä, koska sen voi käyttää uudelleen. Voimme myös minimoida materiaalien käyttöä ja tehostaa resurssien käyttöä. Samoin voimme  myös integroida eri materiaaleja, kuten selluloosapohjaisia materiaaleja muovin kanssa.

Arkkitehtuurin ja rakentamisen kannalta Mendoza näkee digitaalisen teknologian avaavan uusia mahdollisuuksia arkkitehtuurin moni-ilmeisyyteen ja käyttökohteisiin. -  Nyt voimme rakentaa asioita millimetrin sadasosan tarkkuudella, mitä ei voi nähdä ihmissilmällä. Esimerkiksi 3 D-printtaus ja plasmaleikkurit tulevat yhä yleisimmiksi ja sopivat pientenkin budjettien rakennuskohteisiin.

Printtausteknologian myötä rakentamiseen tulee paljon uusia materiaaleja, uskoo Mendoza. - Se voi johtaa täysin uudenlaiseen arkkitehtuuriin. Rationaalisen arkkitehtuurin ajalla asiat tehtiin hyvin yksinkertaisesti rahan- ja energiansäästön vuoksi. Uudella teknologialla tämä voidaan tehdä vieläkin yksinkertaisemmin, kustannustehokkaammin ja nopeammin.

Uusi paviljonki on osa näyttelykokemusta

Arkkitehti Pekka Pakkanen toimi hankkeen pääsuunnittelijana ja vastasi hankkeen jatkokehittelystä yhdessä MXSI:n kanssa. - Meidän työmme oli soveltaa rakentaminen suomalaisiin säädöksiin, määräyksiin, rakennustapaan ja ilmastoon toteaa Pakkanen. Sisäpuoliset puupinnat on palosuojakäsitelty ja taidevarastoon rakennettiin vajaahappijärjestelmä, joka estää  palon syttymisen.

Pakkasen mukaan puurakentaminen on kasvussa sen ominaisuuksien ansiosta. - Puu on uusiutuva luonnon  materiaali ja sen käyttö antaa paljon arkkitehtonisia mahdollisuuksia. Kehitimme rakennesuunnittelija Launo Laatikaisen kanssa uusia detaljeja ja tapoja yhdistää puurakenteita betonisiin välipohjiin. Välillä hukassa ollut puurakentamisen osaaminen on  taas palaamassa, uskoo Pakkanen.

- Taidemuseon päätarkoitus on antaa tilaa taideteoksille. Siksi olemme käyttäneet vain vähän eri puulajeja, joista kuusta eniten. Liimapuu ja julkisivuverhoilu ovat kuusta sekä lattiat vähäoksaista mustaksi sävytettyä  tammea.

Puu sopii museorakentamiseen

Uusien museoiden avaaminen ei ole tavanomaista Suomessa. Edellisiä museon avajaisia vietettiin Kiasmassa, sitä ennen Sara Hildenin museossa Tampereella. Nyt on käynnissä kaksi mittavaa suunnitteluhanketta, Amos Andersonin ja Guggenheimin taidemuseot Helsingissä. Varsinkin Guggenheimin museon suunnitteluun liittyy merkittävä puun käytön odotusarvo.

  - Joku voi ihmetellä, miksi rakennamme lähes 20 miljoonan euron hintaisen uuden paviljongin emmekä käytä sitä rahaa sisältöihin, taiteeseen. Me koemme, että tämä Paviljonki on kokonaisuudessaan sisältöhanke, koska rakennus itsessään on osa näyttelykokemusta, kuvailee hallituksen puheenjohtaja Henrik de la Chapelle. Rakennus liittyy läheisesti Serlachiuksen historiaan, jossa on ollut näyttelytoimintaa jo vuodesta 1945 asti.

 

Artikkelipalvelu Markku Laukkanen

Lisätietoja:

Henrik de la Chapelle, taidesäätiön hallituksen pj,  03 488 6800

Hector Mendoza, arkkitehti, +34934151987, contact@mx-si.net

Pekka Pakkanen, arkkitehti,  041 517 9460, pekka.pakkanen@h-l-p.fi