Olet täällä

Rakennusmateriaaleilla merkittävä vaikutus rakennuksen kasvihuonekaasupäästöihin

Kerrostalon rakennusmateriaalien merkitys kasvihuonepäästöjen tuottajana on 50 vuoden tarkastelussa samansuuruinen kuin lämmityksen osuus. Ympäristöministeriön tilaaman selvityksen mukaan rakentamisen materiaalivalinnat vaikuttavat merkittävästi ilmastopäästöihin. Uudisrakentamisessa tulisikin käyttää mahdollisimman paljon kierrätettävää materiaalia. Rakentamisen energiatehokkuuden parantaminen lisää materiaalien suhteellista osuutta rakennuksen elinkaarenaikaisista päästöistä. 

- Perusteet rakennusmateriaalien huomioimiseen uudisrakentamisen ohjauksessa ovat olemassa, sanoo yliarkkitehti Harri Hakaste ympäristöministeriöstä.  Alkuun voidaan lähteä pilottikohteista ja siitä, että julkiset rakennuttajat vaatisivat tietoa rakennuttamiensa kohteiden rakennusmateriaalien hiilijalanjäljestä. Hakaste uskoo hiilijalanjälkimittauksen tulevan tulevaisuudessa energiatodistuksen tavoin asuntokauppaan.

Hallitusohjelman tavoitteena on rakennusmateriaalien ja -tuotteiden huomioiminen rakentamisen energiatehokkuuden laskennassa. On arvioitu, että 40 prosenttia Euroopan kokonaisenergian kulutuksesta ja kolmannes kasvihuonepäästöistä liittyy rakennuksiin. Uudisrakentamisen energiatehokkuuden parantuessa ja päästöjen vähentyessä rakennusmateriaalien hiilijalanjäljen merkitys kasvaa jatkuvasti.

Ympäristöministeriön tilaamassa VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä arvioidaan rakennusmateriaalien ympäristövaikutusten merkittävyyttä rakentamisen ohjauksen kannalta. Selvityksen teettämisen taustalla on hallitusohjelman kirjaus rakennusmateriaaleihin liittyvien ympäristövaikutusten huomioimisesta rakentamisessa. Puun rakenteisiin sitoman hiilidioksidin merkitystä ei tässä selvityksessä ole otettu huomioon, mutta todetaan että sen huomioiminen muuttaisi selvityksen tuloksia. Aiemmissa VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen selvityksissä on todettu, että hiilensidonnan ja kierrätyksen ansiosta puu tuottaa rakennusmateriaalien elinkaarivertailussa vähiten kasvihuonepäästöjä.

-  Kun rakentamisen ja asumisen osuus päästöistä on 40 prosenttia, haluttiin kokonaisnäkemys rakentamisen materiaalien merkityksestä ja vaikutuksista elinkaaren aikana ympäristöön, muistuttaa yliarkkitehti Harri Hakaste.  Kun tähän asti on rakentamisen näkökulmasta katsoen energiakäytön ohjaus ollut ympäristövaikutusten ensisijainen kohde, nyt haluttiin mennä pidemmälle ja selvittää myös rakentamisen materiaalivaikutuksia. Kun nollanenergia-rakentamisessa rakennuksen käytön aikaisen energian kulutuksen määrä pienenee, materiaalien suhteellinen osuus ympäristövaikutuksissa kasvaa.

Hakasteen mukaan selvityksen pohjalta arvioidaan, mistä rakentamisen ja asumisen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää kustannustehokkaasti ja turvallisesti.  - Rakentamisen laadun kannalta on turvattava mm. kosteusvarmuus, äänieristys ja paloturvallisuus, mikä edellyttää oikean materiaalin käyttöä oikeassa paikassa. Myös rakentamisen prosesseissa on ympäristötarkastelun kannalta paljon kehitettävää.

Runkorakenne suurin hiilijalanjäljen tuottaja

Selvityksessä arvioitiin erityisesti rakennusmateriaalien hiilijalanjälkeä eli kasvihuonepäästöjä. Sen mukaan pääsääntöisesti painavilla rakentamisen materiaaleilla on suurempi elinkaaren aikainen hiilijalanjälki. Elinkaari kattaa rakennusten materiaalien hankinnan, kuljetukset, rakentamisen, purkamisen ja uusimisen. Materiaalien kierrätystä laskelmissa ei ole mukana. Selvityksen esimerkkilaskelmat tehtiin 6-kerroksiselle A-energialuokan kerrostalolle, jossa on 26 asuntoa.

Rakennusmateriaalien hiilijalanjälkeä kasvattaa eniten rakennuksen runkorakenne kuten ulko- ja  väliseinät, välipohjat, yläpohjat ja parvekkeet, joiden  merkitys on noin 60 prosenttia. Ikkunoiden, ovien ja lasituksen merkitys hiilijalanjäljessä on  noin 5 prosenttia. Kalusteiden, varusteiden ja pintamateriaalien osuus hiilijalanjäljestä on niinikään noin 5 prosenttia.

Selvityksen mukaan uudisrakentamisessa tulisi käyttää mahdollisimman paljon kierrätettävää materiaalia. Rakennukset tulisi suunnitella siten, että etenkin puu ja metallit olisivat purkutilanteissa helposti erotettavissa. Rakennusalaa kannustetaan kehittämään kierrätysmateriaaleista valmistettavia rakennustuotteita. Rakentamisen materiaalitehokkuuden kannalta tulevaisuuden haasteena on lisätä materiaalien kierrätystä.

– Materiaalien valinnalla ja tehokkaalla käytöllä voidaan vaikuttaa hiilijalanjälkeen, arvioi Hakaste. Ympäristöministeriö ei osallistu väittelyyn eri materiaalien ominaisuuksista, vaan pyrkii tuottamaan objektiivista tietoa ajoittain polarisoituneeseen keskusteluun. Ennen kuin voidaan laatia mitään ohjauskeinoja rakentamisen materiaalien käyttöön, on oltava selkeä näkemys eri materiaalien roolista rakentamisessa ja niiden valmistuksen ympäristövaikutuksista. Rakennusten käytön aikaisen energiankäytön ohjaaminen uusiutuvien päästöttömien energioiden käyttöön on ollut helpompaa.   

Julkinen rakentaminen edelläkävijäksi

Selvityksen tavoitteena on löytää keinoja ohjata rakentamista mahdollisimman vähähiiliseen rakentamiseen. Rakentamisen energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan sekä pakollisia että vapaaehtoisia välineitä, hiilijalanjälkeä kuvaavia ympäristöluokituksia ja green building -kriteereihin perustuvia käyttäjälähtöisiä työkaluja.

- On hyvä, että näitä energian säästötavoitteita on jo mukana yhteiskunnan rahoittamassa tuotannossa, sanoo Hakaste. Samalla tavoin rakennusmateriaalien ympäristövaikutusten huomioon ottaminen voitaisiin toteuttaa alkuun siten, että kunnat ja julkisten rakennusten rakennuttajat, kuten Senaatti-kiinteistöt ja ARA, vaatisivat tietoa rakennuttamiensa kohteiden rakennusmateriaalien hiilijalanjäljestä.

EU:n komissio on asettanut tavoitteeksi rakentamisen resurssitehokkuuden parantamisen ja sitä tukevien vahvojen ohjauskeinojen käyttöönoton. Heinäkuun alussa tuli voimaan EU:n rakennustuoteasetus, joka edellyttää CE-merkintää niiltä rakennustuotteilta, jotka ovat ns. harmonisoidun tuotestandardin piirissä.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näillä tulisi olla ympäristöseloste. CE-merkinnällä valmistaja osoittaa, että rakennustuotteen keskeiset ominaisuudet on selvitetty siihen sovellettavan harmonisoidun tuotestandardin mukaisesti.

-  Vaikka rakennustuoteasetus antaakin jatkossa entistä paremmat edellytykset tuotteiden ympäristövaikutusten ilmoittamiseen ja säätelyyn, se ei kuitenkaan vielä vaadi niitä, muistuttaa Hakaste.

- Tunnistamme pienten rakentamisen tuotteiden valmistajien olevan helisemässä tämän kanssa, myöntää Hakaste.  Pienet valmistajat eivät saisi kuitenkaan joutua kohtuuttomaan asemaan suuriin valmistajiin nähden. Kun eurooppalaisella standardisointielimellä CEN:llä on 30 erilaista ympäristövaikutusluokkaa, käytännön rakentamisessa on mahdotonta ottaa tällainen määrä ympäristövaikutuksia huomioon. Siksi onkin rakentamisessa keskityttävä kasvihuonepäästöjä aiheuttaviin kohteisiin.

– Tavoitteena on, että rakennustuotteiden elinkaaren aikaisten päästöjen laskenta yleistyisi, kuvaa Hakaste.  On oikeudenmukaista, että ne tuotteet hyötyvät, joissa on otettu ympäristönäkökulmat huomioon.  Eri tuotteiden hiilijalanjäljen laskennan on oltava luotettavaa, läpinäkyvää ja vertailukelpoista.

Osaamisen ja viestinnän haaste

Rakennusala on arvostellut ympäristövaateiden käyttöönottoa liian nopeaksi, kun osin niiden seurauksena rakentamisen rakennetyypit ja talotekniset järjestelmät muuttuvat edelleen haastavimmiksi. Talonrakennusteollisuuden hallituksen puheenjohtaja Heikki Koho on toivonut hengähdystaukoa  säädösten uusimisvauhtiin, jotta kaikkien jo tehtyjen muutosten vaatima osaaminen kyetään viemään koulutukseen, suunnitteluun, materiaalien valmistukseen, järjestelmähankintoihin sekä työmaatoimintaan.

Hakaste myöntää, että pääosin EU-direktiiveistä johtuva rakentamisen energiamääräysten käyttöönottoaikataulu on ollut tiukka. Haasteena on huolehtia siitä, ettei käyttöön oteta sellaisia rakentamisen teknisiä järjestelmiä, joita ei ole testattu tarpeeksi ja joita tunneta riittävän hyvin.

- Tämä on meille sekä osaamisen että viestinnän haaste. Esimerkiksi rakentamisen energiatehokkuuteen tähtäävien tavoitteiden toteuttaminen tulisi saada läpi rakentamisen toimijoiden kentän. Osaamisen tulee olla riittävää kaikilla tasoilla alkaen suunnittelijoista, rakennuttajista ja päätyen toteuttavaan rakentajaportaaseen. Korjausrakentamisessa energiatehokkuuden toteuttaminen on vielä haastavampaa, kuvailee Hakaste.

Hiilijalanjälki tulee asuntokauppaan

Yliarkkitehti Harri Hakaste pitää energiatodistusta hyvänä järjestelmänä ja kiinteistönomistajan työkaluna. Hiilijalanjäljestä Hakaste uskoo tulevan rakentamiseen ohjauskeinon, mutta menetelmä on avoinna.

- Kun yhteiskunta on asettanut tavoitteita ilmastopäästöjen vähentämiseksi, on perusteltua ottaa käyttöön vähähiilisen rakentamisen kriteereitä. Mutta esimerkiksi kiinteistöveroon kytketty energiatehokkuus on koettu hankalaksi ja raskaaksi. Tämänkaltaisten ohjauskeinojen tulee olla menetelminä luotettavia ja käytännössä toimivia. Hiilijalanjälkeä varten on kehitettävä asuntokaupan ohjaamiseen mittaristo, jonka käytön tulee olla yksinkertaista.

Hakaste uskoo hiilijalanjälkimittauksen tulevan tulevaisuudessa uudisrakentamiseen. - Se voi olla osana asunnon energiatodistusta tai mahdollisesti uudisrakentamisen säädöksissä. Mutta sekä päästöjen laskennassa että niitä seuraavissa menetelmissä pitää löytää hyvin käyttäjälähtöiset ratkaisut. Luontevaa on kytkeä hiilijalanjälki muihin rakentamisen elinkaarimittareihin, kuten on tehty Green Building Council Finlandin Rakennusten elinkaarimittaristo –työkalussa, jota paraikaa testataan käytännössä.

Kuluttajien arvostusten rakennusten ympäristöominaisuuksia kohtaan arvioidaan kasvavan tiedon lisääntymisen myötä. Tuotteiden ympäristöselosteiden yleistyessä suunnittelijat voivat entistä paremmin ottaa huomioon niiden ympäristöominaisuudet kuten esimerkiksi vähähiilisyyden. Kolmiulotteiset suunnitteluohjelmat ja tietomallinnus antavat mahdollisuuden tunnistaa nopeasti rakennuksessa käytettyjen materiaalien ominaisuudet kuten hiilijalanjäljen.

- Rakentamisessa jokainen materiaalivalinta on kannanotto ympäristövaikutuksiin, muistuttaa Hakaste. Tämä pätee myös samasta materiaalista tehtyjen tuotteiden välillä. Materiaalivalintojen ohella on hyvä keskustella myös rakennuspaikkojen ympäristövaikutuksista. Kun rakennetaan heikkolaatuiselle maalle, maata saatetaan joutua lujittamaan kalkilla ja sementillä. Näiden sideaineiden hiilijalanjälki on suuri, ja niitä tarvitaan suuria määriä. Muussa rakentamisessa saatava myönteinen hiilijalanjäljen pienentäminen voidaan hukata yhdessä rakennuskohteessa paljon päästöjä ja muita ympäristöhaittoja aiheuttavaan pohjarakentamiseen.

 

Artikkelipalvelu Markku Laukkanen

Lisätietoja: Harri Hakaste, yliarkkitehti, 050 413 7673, harri.hakaste@ymparisto.fi