Olet täällä

Kokonaisvaltaista puurakentamisen opetusta lisättävä kaikilla tasoilla

Professori Stefan Winter Münchenin Teknillisestä yliopistosta pitää rakentamisen koulutuksen uudistamista välttämättömänä ja uskoo puualan koulutuksen vetävän opiskelijoita, koska tarve puurakentamisen korkeasti koulutettuun työvoimaan on suuri kaikilla tasoilla.

- Pääasia on, että syventävää puurakentamisen opetusta lisätään kaikilla tasoilla alemmasta tasosta yliopisto-opetukseen asti. Esimerkiksi Saksassa on neljä-viisi insinöörikoulutusta antavaa oppilaitosta, joissa puurakentamista opetetaan kokonaisvaltaisesti. Tätä tulisi lisätä tulevaisuudessa. Aalto-yliopistossa Helsingissä sitä on kehitteillä, mutta ei riittävän kokonaisvaltaisesti.

-Jos puurakentamista halutaan ilmasto- ja muista syistä johtuen lisätä tulevaisuudessa, sen koulutuksen lisääminen yliopistoissa betoni- ja teräsrakentamisen koulutuksen määrän tasolle on välttämätöntä, painottaa Winter.

Winter huomauttaa, että saksankielisissä maissa ei ole ongelmaa saada hyvin koulutettua työvoimaa, joka osaa myös teollisen puurakentamisen, mutta muissa Euroopan maissa tämä on ongelma. -Vaikka Suomessa koulutetaan peruskoulun jälkeen rakennuksille töihin, opiskelijat eivät ole erikoistuneet puurakentamiseen. On vaikeaa alkaa rakentamaan puusta, jos on saanut koulutuksen betonilaattojen valmistukseen. Puurakentamisessa tarvitaan enemmän tietoutta sen erityispiirteistä. 


Artikkeli on osa toimittaja Markku Laukkasen toimittamaa Hyvät käytännöt -artikkelisarjaa, joka esittelee puurakentamisen toimintatapoja ja trendejä eri puolilla Eurooppaa. Sarja käsittelee muun muassa puurakentamisen kasvun tekijöitä julkisessa rakentamisessa, puun tuloa kaupunkirakentamiseen, vanhan rakennuskannan korvaamista puuratkaisuilla, teollisen esivalmistuksen, suunnittelun ja laadun vaikutusta kilpailukykyyn, rakennusteollisuuden ja yksityisten sijoittajien heräämisestä puurakentamisen kasvavaan markkinaan, puutuotealan kasvavia investointeja ja alan edunvalvonnan tärkeyttä osana metsien käytön hyväksyttävyyttä.

Artikkelisarjan julkaisua on rahoittanut Marjatta ja Eino Kollin säätiö.