Olet täällä

Eurooppalaista yhteistyötä puun käytön edistämiseksi

Ranskassa kansallinen FCBA, Bois Foret -järjestö edistää metsävarojen käyttöä ja puumateriaalin käyttöä muun muassa rakentamisessa. Ranskassa on Suomen tavoin hallituksen hyväksymä biotalousstrategia, missä on sitouduttu julkisen vallan toimin edistämään puurakentamista.

-Tässä on eurooppalaisen yhteisen edunvalvonnan paikka metsämaille. Meidän tulisi luoda eurooppalainen verkosto uusissa puun käytön innovaatioissa ja kehittää biotalouteen kilpailukykyisiä ratkaisuja. Suomen ei kannata ujostella puurakentamisen ja muun metsäpohjaisen biotalouden tietoudessaan ja osaamisessaan. Suomella on edelläkävijänä merkittävä rooli tässä kehitystyössä, sanoo kehitysjohtaja Andreas Kleinschmit.

Kleinschmitin mukaan kehitystyössä tarvitaan yhteistä eurooppalaista säätelyä, mutta samalla tarvitaan päättäjien keskuudessa ymmärrystä metsäpohjaisten uusiutuvien materiaalien ja tuotteiden merkityksestä korvaamaan fossiilipohjaisia tuotteita ja sen kautta myönteisiä vaikutuksia ilmastopolitiikkaan.

-Valitettavasti päättäjillä ei ole riittävästi tietoa metsän ekosysteemistä ja uusiutuvuudesta. Esimerkiksi puun käytön lisääminen rakentamisessa yhteisen eurooppalaisen strategian pohjalta on mitä suurimmassa määrin ilmastoteko.

Puurakentaminen lisää metsien käytön hyväksyttävyyttä

Myös tutkimus- ja kehitystyössä on Kleinschmitin mukaan eurooppalaisen yhteistyön paikka, koska biotalous on globaalisti kasvava toimiala. -On tärkeää, että pyrimme puupohjaisten tuotteiden kehitystyössä globaaleille markkinoille.

-Vaikka Euroopassa on vain viisi prosenttia maailman metsävaroista, tuotamme 35 prosenttia metsäpohjaisista tuotteista. Me tarvitsemme alalle koulutusta, riskisijoittajia ja uusia yrittäjiä. Uusi metsäpohjainen tuotanto tulee saada integroitua yhteiskuntaan ja se tapahtuu vain kehitystyön kautta. Tähän tarvitaan eurooppalaista edunvalvontaa ja yhteistyötä.

Kleinschmit uskoo, että seuraavan viiden vuoden aikana puupohjaiset tuotteet ja innovaatiot tulevat voimalla rakentamisen lisäksi myös muille aloille kuten tekstiili- ja kemianteollisuuteen ja elintarvikkeisiin. -Myös Ranskassa on pitkä puurakentamisen perinne. Esimerkiksi tammea on käytetty historiallisesti vuosisatoja esimerkiksi raskaissa rakenteissa. Nyt on valtavasti uutta tietoa soveltaa puun käytön mahdollisuuksia uusissa kohteissa.

-Ranskassa on tapahtunut viime vuosina voimakasta edistymistä puurakentamisessa. Olemme kehittäneet uusia rakentamisen konsepteja, minkä seurauksena puu on tullut vahvasti myös kaupunkirakentamiseen. Kehitystä on tukenut ja ohjannut myös poliittinen tahtotila, mikä näkyy hallituksen toimissa ja paikallistasolla, missä pormestarit ovat erittäin aktiivisia puurakentamisen hankkeiden käynnistäjiä.

-On uutta ja mielenkiintoista nähdä se arvostus, mikä rakentamisen markkinoilla on kasvanut uusiutuvia materiaaleja ja ekologisia ratkaisuja kohtaan.

Puurakentamisen kasvun kautta Kleinschmit uskoo myös metsien käytön hyväksyttävyyden kasvavan kansalaisjärjestöjen ja suuren yleisön silmissä. -Eurooppa-tasolla on tehtävä työtä sen eteen, että nykyistä paremmin ymmärretään kestävän metsätalouden kriteerit, joille saadaan laaja tuki.

-Ympäristöjärjestöt kantavat tietysti huolta metsien tulevaisuudesta, mihin minun mielestäni ei ole aihetta. Me tarvitsemme näiden ryhmien kanssa pitkäkestoista kommunikaatiota, jossa tulisi löytää asiapohjaisia vastauksia.


Artikkeli on osa toimittaja Markku Laukkasen toimittamaa Hyvät käytännöt -artikkelisarjaa, joka esittelee puurakentamisen toimintatapoja ja trendejä eri puolilla Eurooppaa. Sarja käsittelee muun muassa puurakentamisen kasvun tekijöitä julkisessa rakentamisessa, puun tuloa kaupunkirakentamiseen, vanhan rakennuskannan korvaamista puuratkaisuilla, teollisen esivalmistuksen, suunnittelun ja laadun vaikutusta kilpailukykyyn, rakennusteollisuuden ja yksityisten sijoittajien heräämisestä puurakentamisen kasvavaan markkinaan, puutuotealan kasvavia investointeja ja alan edunvalvonnan tärkeyttä osana metsien käytön hyväksyttävyyttä.

Artikkelisarjan julkaisua on rahoittanut Marjatta ja Eino Kollin säätiö.