|
HAASTATTELUSSA, Kirsi Pellinen, 2.9.2009
Haastattelussa Sami Rintala Matkoillaan Rintalan käsitys, että arkkitehtuuri kasvaa maaperästä, on vahvistunut. Arkkitehtuuri syntyy paikallisista olosuhteista, maastosta, ilmastosta ja kulttuurista sekä saatavilla olevista rakennusmateriaalista ja osaamisesta. Samalla tavalla kuin murre tai kieli kehittyy, syntyy myös luonnollinen arkkitehtuurin kieli. Rintala arvostelee nykyrakentamista vieraantumisesta perinteestä sekä päätösvallan karkaamisesta käyttäjän ulottumattomiin. Päätökset tehdään taloudellisin perustein, ja rakentamista säätelevät tarkkuus, tehokkuus ja riskittömyys. Nämä ovat ajaneet paikalliset rakennustavat sekä alkuperäiset, luonnosta syntyvät rakennusaineet marginaaliin, ja tilalle Arkkitehtuuri on kommunikointia ympäristön ja asukkaiden kanssa. Sen tulisi puhua paikallista kieltä, mutta taloja tehdään maailmalle tai kansainväliselle arkkitehtuurilehdistölle. Suuri osa nykyrakennuksista toteutetaan puhtaasti voitontavoittelu mielessä, eivätkä ne puhuttele enää ketään. Rintala suhtautuu suunnitteluun vakavasti. Jokainen tehtävä alkaa parin viikon tutustumisella rakennuspaikkaan sekä keskusteluilla tehtävän erityispiirteistä. Tuloksena syntyy aihiota, Kriittisyydestään huolimatta Rintala on haluttu yhteistyökumppani. Työn alla on ekologinen päiväkoti , jossa on tiukat tavoitteet, mutta ratkaisut ovat avoimet. Rakennuttajan filosofian Puu ei ole nykyrakentamisessa vahvoilla, sillä luonnon materiaalit eivät sovi suurten rakennushankkeiden prosesseihin. Rintala muistuttaa, että puolet maapallon väestöstä Normien mukanaan tuomat keinotekoiset materiaalit sekä tarpeet vuoroin viilentää ja lämmittää rakennuksia johtavat vastarintaan. Viihtyminen ei alistu prosesseille tai normeille, Rintalan arkkitehtuurin juuret ovat rakentamisessa, ja monet hänen töistään ovat syntyneet design & build-projektien tuloksina. Hän suunnittelee omaa taloaan, joka rakennetaan |
||






Kirjoita uusi kommentti