”Jyrkkää muutosta toimintaan ei tule, sillä olen vastannut oppituolista 2003 alkaen. Olemme kehittäneet toimintaamme yhdessä opettajien ja tutkijoiden kanssa askel askeleelta ja sitä jatketaan. Keskitymme tekemään asioita, joissa olemme hyviä ja joihin resurssimme riittävät”, toteaa professori Heikkinen. ”Vaikka puuarkkitehtuurin opetusta ja tutkimusta viedään visionääriseen suuntaan, jalat pidetään maassa: opetuksesta ja tutkimuksesta pitää olla lyhyt matka soveltamiseen.”

Peruutuspeiliin katsoessa luulisi Heikkisen olevan tyytyväinen. Vanaveteen on jäänyt yli tusina maailmalla noteerattua koerakennushanketta, kansainväliseen Wood Program –ohjelmaan on enemmän tulijoita kuin paikkoja ja parhaillaan Otaniemessä rakennetaan maamme ensimmäistä puista plusenergiataloa Madridissa pidettävään Solar Decathlon -kilpailuun. Lienee siis hyvä, ettei tuloksekas linja vaihdu. Puurakentamisen oppituolilla on strategia, jonka muodostavat kansainvälisyys, ekotehokkuus, teollinen tietokoneohjattu puuntyöstö ja high-tech puumateriaalit. Puuarkkitehtien koulutuksessa nämä näkyvät Heikkisen mukaan painottamalla kokemusta, kokeilua ja tekemistä. Teorian vastapainoksi otetaan vasarat käteen ja ideat testataan koerakentamisen kautta.

Kun TKK:sta pian tulee osa Aalto-yliopistoa, joutuu moni oppituoli pohtimaan toimintansa perusteita. Puurakentamisen oppituolissa muutokseen suhtaudutaan rauhallisesti. ”Olemme koko toimintamme ajan työskennelleet yhdessä erilaisten monitieteellisten toimijoiden kanssa, ja myös Aalto-yliopisto on meille mahdollisuus. Tiedän että yhteistyöhön liittyvät ongelmat voidaan voittaa. Toiminnan laajuus ei ole itseisarvo, sillä uskon tiiviisiin työryhmiin ja tarkkaan rajattuihin tehtäviin.” täsmentää tuore puuprofessori.

Pekka Heikkinen luonnehtii työtapaansa tiimipeliksi. Verbaliikka stemmaa jokaisen pohjoismaista johtajakulttuuria ihannoivan vastuunkantajan kanssa. Miten tiimipeli toteutuu puurakentamisen oppituolissa? ”Toimintamme perustuu oma-aloitteisuuteen ja siinä puurakentamisen porukka on hyvä. Jokainen tekijä nostaa omalla panoksellaan koko hankkeen laatua ja tulos on paljon parempi kuin tiukasti johdetuissa hierarkkisissa hankkeissa. Idea ratkaisee – eikä se kuka sen esittää! Opetuksen tason lisäksi olen ylpeä ensi askelistamme tutkimus- ja kehityshankkeissa. Kansainväliselle työryhmällemme on jo tullut WoodWisdom -hankkeesta FTP Team-up-palkinto.” iloitsee Pekka Heikkinen.

Tekisi mieli hahmotella hänen ominaisuuksistaan suomalaisen taiteilijaprofessorin prototyyppi: tulosta tehdään saappaat kaksi senttiä sammaleessa ja pää pilviä halkoen. Heikkisen asennoitumisessa puurakentamisen kehittämiseen tuntuu olevan ripaus uhmakasta nöyryyttä. Näillä eväilläkö suomalainen puurakentaminen nousee uuteen kukoistukseen? Arviointiin tarvitaan aikaa ja on odotettava, että työn tulokset, puurakentamisen opiskelijat, pääsevät näyttämään kyntensä kansainvälisillä ja kotimaisilla areenoilla.

Kehityssuunta on erittäin lupaava. Lopuksi on udeltava professorin lempipuuta. ”Olen puuseppä Kari Virtasen linjalla: kuusi ja mänty ovat niin tylsiä puulajeja, että niistä pitää keksiä jotain kiinnostavaa. Ja keksitäänkin. En usko, että tropiikin puiden Suomeen raahaaminen parantaa puuarkkitehtuurin laatua. Todellista osaamista on tehdä hyvää arkkitehtuuria niukoista elementeistä.”

Haastattelijana Matti Kuittinen

Tulosta tämä sivu