Olet täällä

Monimuotoista puuarkkitehtuuria Milanon maailmannäyttelyssä

Vähälle mediahuomiolle Suomessa jäänyt maailmannäyttely – Expo 2015 – avautui toukokuussa Milanossa ja on auki lokakuun loppuun asti. Expon ilmiasu on erittäin puinen. Puurakenteisia paviljonkeja on suuri määrä, niin osanottajamaiden kuin järjestäjien toteuttamina. Paviljonkien materiaalivalinta kertoo puurakentamisen vahvuuksista. Vapaita muotoja on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti. Pitkälle viety esivalmistus on puurakenteille mahdollista ja luontaista. Rakennusten ja rakenneosien purkaminen, siirtäminen ja uudelleen käyttö on käytännössä mahdollista. Puu materiaalina tukee Expon teemaa.

Näytteilleasettajamaita Expossa on 145 kpl, jotka ovat esillä omilla tai yhteispaviljongeilla 110 ha näyttelyalueella. Lisäksi alueella on lukuisia yritys- ja järjestöjen osastoja sekä järjestäjien yleisiä näyttelyitä. Expon teema on ”Feeding the Planet, Energy for Life” – eli se keskittyy ruoan tuotannon ja kulutuksen kestävyyteen. Kävijäodotus järjestäjillä on 20 miljoonaa ja näyttelystä toivotaan piristysruisketta alueen ja Italian taloudelle. Näyttelyinvestoinnin suuruus on miljardi euroa.

Koko kaupungissa järjestetään näyttelyn aikana paljon muitakin tapahtumia, mikä tekee Milanosta nyt erityisen houkuttelevan matkakohteen. Toisaalta vierailija voi odottaa esim. huomattavasti korkeampia hotellihintoja normaaliin aikaan verrattuna. Kirjoittaja maksoi hotelliyöstä 164 euroa, kun normaali hinta on 70-80 euroa.

Pohjoismaat eivät ole näyttelyssä edustettuina, mutta Viro on. Puurakentamisen kannalta kiinnostavaa nähtävää riittää. Tähän on useita syitä: puusta on kustannustehokasta tehdä näyttäviä, arkkitehtonisesti kiinnostavia rakenteita, puu materiaalina ja puurakentamisen teknologiat mahdollistavat rakennusten ja rakenneosien uudelleen käytön ja sijoittamisen, lisäksi puu tukee näyttelyn kestävään kehitykseen liittyvää tematiikkaa. Puumateriaalin ehdoton etu on myös esivalmistuksen suuret mahdollisuudet, jotka nopeuttavat rakennustöitä lopullisella tai väliaikaisella rakennuspaikalla. Muun muassa Ranska, Japani, Romania, Kiina, Puola, Viro ja Slovenia ovat toteuttaneet näyttäviä puurakenteita paviljongeissaan. Slovenian paviljongin CLT-rakenteet ovat Stora Enson toimittamia. Viron paviljonkia on arkkitehtuuristaan kehuttu. Näyttävin paviljonki messuilla on Ranskalla (kuva). Algoritmista arkkitehtuuria edustava liimapuusta toteutettu paviljonki kiehtoo muotokielellään. Se on malliesimerkki suunnittelu- ja valmistusosaamisen kehittymisestä puurakentamisessa tasolle, joka ei ole muille materiaaleille mahdollista, siis kohtuullisin kustannuksin.

Monet maat ovat laajentaneet Expon ruokateemaa käsittämään kaiken ravinnon, resurssienkäytön ja luonnonyhteyden. Esimerkiksi Expon parhaimmaksi paviljongiksi valittu Itävalta esittelee talousmetsää ja sen kasvillisuuden tuottaman hapen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Vierailu kuuman messupäivän aikana viileässä itävaltalaisessa metsässä oli erittäin virkistävä kokemus. Paviljongin ulkoseinät ovat mustaksi maalattua CLT-levyä.

Näyttelypaviljonkien väliin järjestäjät olivat rakentaneet CLT:stä ja liimapuusta yksinkertaisen tyylikkäitä palvelurakennuksia, jotka siirretään myöhemmin koulurakennuksiksi eri puolille Italiaa (kuva ylhäällä). Rakennukset eivät kilpaile maiden paviljonkien kanssa huomiosta, vaan rauhoittavat ympäristöä ja näyttelyvierasta vaaleilla puisilla pinnoilla ja vähillä aiheilla.

Expossa on vieraillut päivittäin 80-90 tuhatta ihmistä. Mitä ihmiset ovat vierailusta oppineet, on arvoitus. Arkkitehtuuriltaan mielenkiintoiset rakennelmat ovat kivoja katsella, tietoakin on jaossa eri maiden ruokakulttuurista ja yleisesti ruoantuotannon ongelmista. Eksoottisissa paviljongeissa voi ”matkailla” ulkomailla, ja aina voi syödä ja juoda lukuisissa ravintoloissa ja täyttää päivänsä sillä. Koko Expon merkitys jäi kirjoittajalle epämääräiseksi.

Milanossa on muutakin puurakentamista. Via Quinto Cennillä sijaitsee vuonna 2013 valmistunut sosiaalisen asuntotuotannon rakennuskokonaisuus, joka koostuu neljästä yhdeksänkerroksisesta puukerrostalosta. Talot on rakennettu Stora Enson CLT:stä hissikuiluja myöten.

 

Kirjoittaja Petri Heino työskentelee omassa Heinopuu–nimisessä yrityksessä sekä Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa.